Myrkyn niellyt?

15.2.2019 16:08
Current/Health
Myrkytystietokeskuksen farmaseutti Suvi Pajarre-Sorsa istuu tietokoneen ääressä kuulokkeet päässä.

Myrkytystapauksissa hätä on suuri, mutta apu on vain soiton päässä. Myrkytystietokeskus arvioi hoidon tarpeen ja antaa ensiapuohjeet.

Lapsi nakerteli tulitikuista päät – mitä teen? Onko jouluruusu myr­kyllinen? Otin vahingossa kulauk­sen tärpättiä, lähdenkö lääkäriin?

Jos jotain myrkyllistä on nautittu, hengitetty, joutunut silmään tai iholle, Myrkytystietokeskus on aina valmiina vastaamaan kysymyksiin.

– Sekin riittää, että epäilee jotain sattu­neen. Lapsi on voinut päästä lääkepurkil­le, tai käsille kaatuu pesuainetta, jonka vaarallisuudesta ei ole varma. Meille voi aina soittaa – me sitten arvioimme, mitä pitää tehdä, Myrkytystietokeskuksen farmaseutti Suvi Pajarre-Sorsa korostaa.

Parasta Pajarre-Sorsan mukaan työssä on ihmisten auttaminen.

– Voimme neuvoa, kuinka toimia asian hoitamiseksi. Kaikkein ihaninta on ker­toa, että tässä ei ole mitään hätää – ei tar­vitse tehdä yhtään mitään. Puhelimesta välittyvä helpotus on todella palkitsevaa.

Ammattilaisille ja Matti Meikäläisille

Myrkytystietokeskuksen maksuttomaan numeroon voivat soittaa yhtä lailla terve­ydenhuollon ammattilaiset kuin kulutta­jat. Matti Meikäläisten osuus puheluista on noin 80, ammattilaisten noin 20 pro­senttia.

Ammattilaiset kysyvät keskuksesta hoito-ohjeita sekä aineiden myrkyllisyy­teen liittyviä asioita: kuinka vaarallinen potilaan ottama annos on tai mitä monen eri lääkkeen sekamyrkytyksessä pitää erityisesti ottaa huomioon.

Tavallisille kaduntallaajille keskus pys­tyy ehkä yllättävänkin usein sanomaan, että kotihoidolla pärjää mainiosti.

Kun kaikki soitot lasketaan mukaan, noin 80 prosentille voidaan sanoa, ettei mahdollisten omien toimien lisäksi tarvi­ta muuta hoitoa, Pajarre-Sorsa sanoo.

Neuvoja ensihoitoon

Puhelimeen vastaava farmaseutti selvit­tää, mitä on tapahtunut, milloin ja ke­nelle ja onko potilaalla jo oireita. Kar­toituksen perusteella hän osaa neuvoa, minkälaista ensihoitoa tarvitaan.

Jos myrkkyä on nielty, ensiapuna on usein lääkehiili. Aikuisen kerta-annos on 50 grammaa, eli pullollinen hiilirakeita juodaan sekoitettuna veteen. Tablet­teja voidaan käyttää, jos rakeita ei ole saatavilla. Lasten annos on gramma kiloa kohden. Heille hiili kannattaa sekoittaa jonkin puolikiinteän ruoan joukkoon.

Kaikissa tilanteissa hiili ei kuitenkaan auta – se ei esimerkiksi ime petrolituottei­ta, alkoholia, rautaa tai litiumia. Syövyt­tävien aineiden tapauksissa siitä on jopa haittaa.

– Aina neuvomme, että potilasta ei saa oksettaa. Ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen, että vatsa pitää tyhjentää, mutta siitä voi saada aikaiseksi vahinkoa, jos ainetta vaikkapa menee oksennettaessa keuhkoihin, Pajarre-Sorsa muistuttaa.

Terveydenhuollon ammattilaiset saavat keskuksen farmaseuteilta tietoa ja suosituksia siitä, miten myrkytystä yleen­sä hoidetaan. Ammattilaisille kerrotaan myös mahdollisista myrkytyksen vasta-ai­neista eli antidooteista, joiden saatavuut­ta parantaa uusi antidoottirekisteri ja keskusvarastointi.

Tietoa hoitopäätösten pohjaksi

Hankalimmissa neuvontatilanteissa ei tiedetä, mistä aineesta on kyse. Silloin on tietenkin vaikeaa antaa apua.

– Tosin nykyisin potilasta pystytään hoitamaan aika hyvin, vaikkei tietoa myrkystä olisi. Peruselintoimintojen yllä­pito onnistuu yleensä kyllä. Jatkohoitoa tietenkin helpottaa, jos tiedetään myrky­tyksen aiheuttaja. Hoidetaan potilasta, ei myrkkyä.

Vaikeita ovat myös sekamyrkytykset. Kun aineita on otettu yhdessä, mikä on niiden yhteisvaikutus? Onko lääkkeiden seassa muita kemikaaleja?

– Me voimme vain antaa tietoa, ohjeita ja neuvoja. Voimme toki konsultoida kes­kuksen omia lääkäreitä ja HYKS Akuu­tissa tehdään yhteistyötä, mutta hoitava lääkäri lopulta päättää, miten potilasta hoidetaan.

Keskukseen tulee myös puheluita aineista, joista ei vielä ole olemassa hoi­to-ohjeita sisältävää tietokorttia.

– Yleensä aineryhmittäin voidaan tehdä karkea arvio, mutta tarkempaa tietoa lähdetään hakemaan silloin eri lähteistä saman tien. Meidän asiantuntemustam­me on arvioida löydettyjä tietoja ja niiden lähdettä – kaikkiin ei voi luottaa sellaise­naan, Pajarre-Sorsa kertoo.

Vain myrkytysten asiantuntijoita

Ihan kaikkiin kysymyksiin Myrkytystieto­keskuksesta ei kuitenkaan saa vastausta.Ruokamyrkytykset ovat mikrobien aiheuttamia sairauksia, eivätkä varsinai­sia myrkytyksiä, joten niissä pitää kääntyä lääkärin puoleen. Keskus ei myöskään ota kantaa muiden sairauksien hoitoon tai anna yleistä terveysneuvontaa. Eläinten myrkytystapauksissa oikea osoite on eläinlääkäri.

Ihmisiä usein kiinnostava eri lääkkei­den tai lääkkeiden ja alkoholin yhteisvai­kutus ei myöskään kuulu Myrkytystie­tokeskukselle. Lääkeneuvontaa antavat apteekit.

– Meille kyllä soitetaan näistäkin asiois­ta, ja on tylsää pompottaa soittajia eri paikkoihin, mutta haluamme ohjata hänet asiantuntijalle, joka oikeasti osaa auttaa.

Raskautta suunnitteleville tai jo odotta­ville on erikseen vielä oma neuvontapal­velu, joka antaa tietoa hedelmällisyyteen, raskauteen ja sikiön kehitykseen haital­lisesti vaikuttavista lääkkeistä ja muistaulkoisista tekijöistä. Tämä Teratologinen tietopalvelu neuvoo myös imetyksen ai­kaista lääkitystä koskevissa kysymyksissä.

Tietoa eri kanavista

Vanhemmille sukupolville on tuttu Eau de Cologne -merkin mukainen Myrkytystie­tokeskuksen 4711-puhelinnumero, joka kuitenkin yhdistää HUSin keskukseen. Vaikka keskuksen puhelinpalvelu olisi tuttu, välttämättä sitä ei tiedetä, että nu­merosta neuvotaan valtakunnallisesti.

– Nykyisin soitetaan ulkomailtakin, kun numero on valmiina matkapuhelimessa, Pajarre-Sorsa kertoo.

Tietoa saa myös Myrkytystietokeskuk­sen somekanavista ja kotisivulta. Uusim­pana viestintävälineenä käyttöön otettu chat löytyy kotisivulta sekä erikoissai­raanhoidon Terveyskylä-verkkopalvelus­ta.

Kotisivuilla ja Terveyskylässä on lisäksitietoa eri aineiden myrkyllisyydestä, ohjeet lääkehiilen antamiseen sekä vink­kejä oikean asiantuntijan löytämiseen. Chatissä sen sijaan vastataan vain yleisiin kysymyksiin, kuten onko esimerkiksi limoviikuna myrkyllinen ja voiko sellai­sen viedä muistisairaalle.

Jatkuvaa osaamisen ylläpitoa

Myrkytystietokeskuksessa työskentelee parikymmentä ihmistä, joista ympärivuorokautista puhelinpalvelua pyörittää 11 farmaseuttia. Tiimissä on myös lääkä­reitä ja proviisori sekä tuplatutkintojen ansiosta muun muassa kemisti, toksiko­logi ja sairaanhoitaja.

Uudet työntekijät pääsevät vastaamaan puheluihin kolmen viikon perehdytyksen jälkeen. Se on kuitenkin vain alkusoittoa – vasta noin kahden vuoden ja jatkuvan opiskelun jälkeen tekijä on ”valmis”.

Noin 60 prosenttia farmaseuttien työ­ajasta menee puhelinpalvelussa, loput 40 prosenttia käytetään taustatyön tekemi­seen.

Keskuksen käytössä olevaa tietokantaa ylläpidetään ja laajennetaan omin voimin hakemalla tietoja alan kirjallisuudesta, uusista artikkeleista, tietokirjoista ja erilaisista tietokannoista.

– Oikeasti perehtyminen ei lopu kos­kaan. Olen itse ollut täällä 20 vuotta, ja aina löytyy uutta, aina vain pitää opiskella lisää, Suvi Pajarre-Sorsa toteaa.

Antidoottitiedot yhdestä paikasta, keskusvarasto apuna

Terveysporttiin on rakennettu ammatti­laisten käyttöön kansallinen antidootti­rekisteri. Myrkytystietokeskus ylläpitää tietokannan myrkytyslääkeluetteloa ja suosituksia varastoitavista minimimää­ristä sekä koordinoi rekisterin toimintaa valtakunnallisesti.

Vuodesta 2001 Myrkytystietokeskus on koonnut tiedot sairaala-apteekkien antidoottivarastoista yhteen kerran vuodessa. Nyt antidoottien käyttäjät päivittävät omien myrkytyslääkkeidensä varasto- ja saatavuustiedot tietokan­taan itse. Jos antidootti loppuu omasta varastosta, rekisteristä näkee heti, mistä sitä on nopeimmin saatavilla.

Saatavuuden parantamisen lisäksi rekisterihankkeen tavoitteena on vä­hentää myrkytyslääkkeiden hävikkiä ja siten säästää sairaanhoitopiirien ja koko yhteiskunnan rahoja. Osana hanketta Tamrossa on ollut vuoden alusta anti­doottien keskusvarasto, jonka ansiosta sairaaloissa säilytettävien antidoottien määrää voidaan vähentää.

Hätätilanteessa sairaalat ottavat yhteyttä Myrkytystietokeskukseen, joka käynnistää tarvittaessa myrkytyslääk­keen hätätoimitusprosessin keskusva­rastosta. Soitto Tamron päivystysrinkiin ja antidootti on matkalla muutaman tunnin kuluessa.

 

Artikkeli on julkaistu Tampuriini 1/2019 lehdessä